Jouko Kärkkäinen: Ulappa puhuu.

Ohi kävelee lapsiperhe. Lapsi toteaa äidilleen: "Ihan kuin katsoisi taulua! Joka muuttuu koko ajan. Ja se on jokaiselta penkiltä eri!" Pikkuveli istuu vuorotellen jokaiselle tuolille, roikuttelee jalkoja aina vähän eri tavalla, katselee maahan, penkeille ja ulapalle. Muut jatkavat matkaa, yksi sunnuntaikävelijä keikkuu vielä hetken tuoleilla.

Istun penkillä kauan. Huomaako asiat paremmin, kun niille piirretään rajat?