Kävin katsomassa viimeistä esitystä Johanna Kultalan ohjaamasta työstä Johanna palaa, jonka vaikuttimena on Jeanne d'Arcin tarina. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni sekä Aleksis Kiven kadulla sijaitsevaan Valtimonteatteriin että Kalteva Co. nukketeatteriryhmään.

Ennakko-oletuksissa oli yläpuolella olevan kuvan synkeys ja ilmeettömän nuken karmivuus sekä jonkinlainen käsitys aikuisille suunnatusta nukketeatterista. Korvieni ohi oli päässyt menemään se, että esitys yhdistää tanssia nukketyöskentelyyn. Lavalla ei siis nähty staattista nukenliikuttelijaa, ei puhetta lainkaan, vaan voimakkaita tanssijoita. Jo hienovaraiset päänliikkeet tavoittivat Jeannen kokemuksia, ja välillä luurankomainen nukke oli täyttä lihaa, yhtä lihaa kuin tanssijat, silti kadottamatta tarkkaa psyykkisen tuskan kuvausta.

Lyhyt keskustelu:
"Mitäs pidit?"
"Joo, se oli hieno, aika painostava. Toisessa mielentilassa voisi olla ahdistuneempi."
"Vaikka musiikki on synkkää, liike on kuitenkin niin kaunista, että esityskin on."
"Ihmeellistä, miten jokin niin eloton voi olla niin fyysinen ja lihallinen."