maanantai 11. heinäkuuta 2011

Merelle



Helsingistä 72% on merta. Helsingin keskipiste on merellä.
Täällä asuu varmasti monia, jotka eivät elä merta ollenkaan. Kaikki eivät asu merellä.
Ja täällä on monia, jotka silti hengittävät merestä.
Kevättalvella seuraan, kuinka jää sulaa ja kolisee rantakallioita vasten. Ja meri on se, joka hengittää. 
Pienenä en tajunnut, miten erityistä täällä on.
Isäni elää merta. Ei merestä vaan merta. Hän on siirtynyt saarelle asumaan. 




Tällä taustalla menin katsomaan Hakasalmen huvilan näyttelyä Merelle. Siellä unohdin, ettei tuntemattomille puhuta. Sulkemisaikaan museovirkailija haki minut salista pois ja ohjasi pihalle.
Menen uudestaan. 

Soitin innoissani muille. Näyttely kertoo purjehduksen historiasta teemoittain. Purjehduksen ökymaine on aika huvittava: poseeraajia rumempaa maisemaa tuskin on, ja työväen pursiseurojakin on ollut 1800-luvulta saakka.

Tänä kesänä Helsingin meri on jo muuttunut hernekeitoksi. Viime viikolla sinilevän saattoi nähdä jo selvästi. Näyttelyssä Itämeren suojelu nousee tärkeään asemaan.



Tämä ei ole tuolla jossain vaan meidän meremme tässä. Tuomaristo kuvaili Hannes Heikuran vuoden lehtikuvaa 2007 sinilevälautasta pelottavaksi ja kauniiksi.






Seitsemän Helsingin kaupunginmuseota ovat aina ilmaisia kaikille:
Kaupunginmuseo Sofiankadulla, Sederholmin talo, Hakasalmen huvila, Ruiskumestarin talo, Työväen asuntomuseo, Tuomarinkylän museo ja Ratikkamuseo.

1 kommentti:

  1. Hei Kulttuurivaikuttuja!

    Mukavaa että löysit tiesi merelliseen näyttelyymme. Ikävää että aika loppui kesken. Tervetuloa uudestaan ajan kanssa tutustumaan Helsingin merelliseen historiaan!

    Kesäterveisin,
    Mirella Helsingin kaupunginmuseosta

    VastaaPoista