perjantai 1. heinäkuuta 2011

Tennispalatsin musta ja vihreä vyöhyke

Guggenheim-tutkija totesi tällä viikolla, että Helsingin taidemuseot ovat vanhanaikaisia: Tennispalatsissakin on haiseva museo järkyttävän rumassa rakennuksessa. Tennarin museo on perjantaisin ilmainen klo 11-16, joten nenä normaalia herkempänä kävin pohtimassa, haiseeko sisältö.




 
Ennen kuin olin nähnyt ainuttakaan kuvaa Hannes Heikuran Dark Zone -näyttelystä, kurkkuun nousi pala. Esittelytekstissä Heikura kertoo, kuinka oli uutiskuvaajana kuvannut maailmalla kaikkea mahdollista ja havahtunut siihen, ettei ollut huomannut suomalaista kotikatuaan.

Kuvaajalle lähin ympäristö näyttäytyy tapahtumapaikkoina, joissa näennäinen sympaattisuus pitää sisällään yksinäisyyden. Heikuran kuvissa ihmiset ovat suurimmaksi osaksi yksin mustan keskellä.

Tunnistin kadut omikseni - kotikaduikseni, jotka ovat ihan tuossa. Niillä on nimet. Kuten ihmisillä, joista tulee keitä-tahansa. Paikat ovat itsestäänselviä epäpaikkoja, metrotunnelin rappusia ja alikulkutunneleita, bussipysäkin vierus ja porttikongin pieli.


Mietin yhtäkkiä vaativaa aurinkoa. Jos mieli on kuin Heikuran kuva silloin, kun terassit ja rannat kuhisevat.   

Monien palkintojen Heikura jätti viime vuonna Hesarin keskittyäkseen vakavasti otettavaan taidekuvaan. Koska huomaan ottavani kuvat vakavasti, mietin jälleen rajaamista ja maailmojen luomista.
Ehkä rajauksen ulkopuolelle jää joku, jonka vuoksi kuvan ihminen ei ole niin lohduttoman yksin.

 



 
Vaikka luulin jo saaneeni päivän vaikuttumiskiintiön täyteen, päätin vielä katsoa yläkerran päänäyttelyn Kultainen metsä, jossa mm. valokuvataiteilijat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo käsittelevät metsää niiden merkitysten kautta, joita ihmiset metsille antavat kulttuurisina ja henkisinä paikkoina.

Ajattelin meneväni rauhoittumaan vihreyteen ja katsomaan vain puita. Mutta näyttely muodostui vuoropuheluksi sen kanssa, mitä olin aiemmin nähnyt Hannes Heikuran töissä. Katsoin teosta mäntyjen pinnoista, joissa ei ollut tekstuurina mitään samaa ja silti ne olivat mäntyjä kaikki. Videoteokset olivat lopulta niitä, joihin jäin kiinni - ihmisten ääniin, kokemuksiin metsistä. 

Jos ihmiset ovat esittäneet toivomuspuulle toiveita, mitä toivomuspuu toivoisi?      

Kovalainen ja Seppo puhuvat metsistä keskusteluohjelmassa: http://areena.yle.fi/audio/1308138801983

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti